Demareilla oli tammikuussa oma seksuaalista häirintää koskeva juttunsa, jossa Tuppurainen pakotti Lindtmanin hoitamaan likaisen työn. Sehän koski kolmea kansanedustajaa, jotka olivat käpälöineet ja ties mitä tehneet alipalkatuille avustajatytöille.

Asia haudattiin ja syytettiin vain jutun paljastaneita. Nyt demarien naispuoliset eduskunta- avustajat ainakin tietävät miten menetellä mahdollisen seksuaalisen ahdistelun sattuessa: housut pois tai hametta korviin!

Kun SDP:ssä nousi esiin häirintätapauksia, Lindtman ohjeisti omiaan, että asioita on selvitettävä avoimesti ja "omien kasvojen" kanssa, eikä nimettömänä huutelua hyväksytä. 

IS:n lähteiden mukaan kokouksen isoin puheenaihe oli häirinnän paljastaneen kansanedustaja Ville Merisen (sd.) toimintatavat.

Toinen teema liittyi ”oman pesän likaamiseen”. Varsinaisesta ongelmasta eli häirinnästä, epäasiallisesta toiminnasta tai huonosta käytöksestä kokouksessa ei IS:n tietojen mukaan juurikaan keskusteltu.

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmanin puheenvuoroa kuvaillaan ”myllytykseksi”. Hänen kerrotaan paheksuneen kokouksessa vahvasti kansanedustajia, joiden hän olettaa ”vuotaneen” medialle erilaisia tietoja ja väitteitä häirintäkohun aikana.

Antin viesti oli se, että oman pesän likaamisen pitää loppua ja että likaajien nimet kyllä tiedetään

IS:n lähteet kertovat, että Ville Merinen sai kokouksen puheenvuoroissa moitteita ja syytöksiä puolueen vahingoittamisesta.

He myös ihmettelevät sitä, että häirintäkohuun kytkeytyvät kansanedustajat Kim Berg ja Marko Asell saivat osakseen myötätuntoa kollegoiltaan.

Tuollaisesta asiasta olisi valtava kohu vieläkin ja hallituksen eroa vaadittaisiin, jos perussuomalaisissa olisi kohdeltu naisia noin sikamaisesti. Tytti Tuppurainen olisi ensimmäisenä ja joka päivä kirkumassa naisvihasta.

Onko Tytti Tuppurainen Suomen Ghislaine Maxwell, vai Andrei Vyšinski, se pitäisi selvittää ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Silti sinä olet se, joka otit Kördeen taas yhteyttä, viisitoista vuotta nuorempi inhorealistinen ystäväni totesi tänään.

Pyörimme viisi tuntia kaupungilla vappuhulinoissa. Mietin vaan, miten olisin tämänkin päivän halunnut viettää Körden seurassa. Kävellä käsi kädessä kaupungilla ja ehkä käydä syömässä tai kahvilla jossain katsomassa ihmisiä ja maailmanmenoa.

Niin monet muutkin turhat juhlapäivät olisin halunnut olla Körden kanssa siinä kuitenkaan onnistumatta. En tiedä, missä mies menee. En ole kuullut hänestä keskiviikon jälkeen enkä jaksa kysellä perään.

Niin. Mitä saan tästä suhteesta?

Saan läheisyyttä ja seksiä. Okei, bueno. Seksi tosin lähinnä on sitä, että minä hoitelen häntä ja hän toteaa ääneen, että hänen tässä pitäisi hoidella minua. Mitään konkreettista harvemmin tapahtuu. Tai tapahtuu, mutta enimmäkseen kaikki toiminta perustuu hänen tyydyttämiseensä. Se johtuu siitä, että haluan tyydyttää häntä, tehdä kaikki mahdolliset temput ja saada hänet nauttimaan. Kördenkin on suhteellisen vaikea laueta, mutta se ei ole mitään minuun verrattuna. Siksi onkin helpompi keskittyä häneen kuin todeta, että minusta ei useinkaan tunnu mikään miltään.

Työseksi on vaurioittanut minusta jotain. En pysty yhdistämään ylä- ja alapäätä ja on vaikea rentoutua. Alan herkästi suorittaa, kun haluan miellyttää toista ja kun on paljon tunteita toista kohtaan. Suorittaminen ja laukeaminen sopivat huonosti yhteen. Tarvitsisin tosi paljon aikaa, rauhallista ja hidasta etenemistä, mihin Körden keskittyminen ei tahdo riittää.

Eli käytännössä seksistä ja läheisyydestäkin saan eniten sen kautta, mitä minä teen Kördelle. Ei siitä, mitä hän tekisi ja antaisi minulle.

Körde ihailee ulkonäköäni ja muotojani. Saan häneltä siis ulkoisin tekijöihin perustuvaa itsetunnon buustausta. Se on tietenkin tosi imartelevaa.

Listalla on nyt läheisyys, seksi ja ulkonäön ihailu. Tähänkö on tyytyminen vai olenko liian vaativa? Mitä jos haluan näiden lisäksi enemmän yhteistä aikaa, molempien asioista juttelua ja sitä, että välillä minäkin olen huomion keskipisteenä? Tai että teemme yhdessä jotain suunnitelmia ja tutustumme oikeasti toisiimme?

Joskus mietin, olisiko helpompi ajatella, että olen pelkässä seksisuhteessa. Ei tulisi niin paljon paineita eikä stressiä eikä tarvitsisi pähkäillä, mihin kuvioihin toinen aina katoaa päiviksi. Ja jos oikein laittaisin aivot narikkaan, voisin luopua Körden lokeroinnista kokonaan. Antaa olla mitä on ja otan sen, mitä annetaan. Ihan zen ja silleen.